Miehet ja naiset.

Keskusteltiin työkaverin kanssa muutama yö sitten miesten ja naisten eroista, ja kuinka niitä eroja aletaan vasta nyt oikeastaan ymmärtämään. Tämä johtuu osittain siitä, että aiempina vuosikymmeninä vain miesten aivotoimintaa on systemaattisesti tutkittu, ja saatujen tulosten oletettu olevan viitteellisia myös naisten aivojen toimintaan. Tämän minulle kertoi asiasta valistunut työtoveri, joten lähdekriittisyyttä voi hyödyntää. Hän myös sanoi, että lääkkeitäkin testattiin aiemmin (en tiedä mistä lähtien tämä käytäntö todettiin hieman huonoksi, mutta luulen että siitä on jo ainakin muutama vuosikymmen) vain miehillä. Hieman epäilyttävää ja nyky-ymmärryksen valossa huvittavaa, mutta voinen kuvitella jossakin määrin pitävän paikkansa.

Miesten ja naisten eroja tutkinut ja sukupuoliorientoituneen lääketieteen kehitystä uranuurtanut naislääkäri Marianne Legato on kirjoittanut aiheesta yleisöystävällisyyteen tähtäävän kirjankin - tai lähinnä aiemmin mainitusta miesten ja naisten psyykkeen eroista ja kuinka niiden kanssa voi navigoida esimerkiksi parisuhteessa ja muussa jokapäiväisessä elämässä. Työkaverini oli sen lukenut, ja keskustelimme joistakin kirjan nostoista.

Kirjan otsikko väittää, että miehet eivät muka muista mitään ja naiset muistavat ihan liian hyvin. Tämä oli kirjan olennaisin ongelma, ja sitä oli selvitetty muunmuassa sillä, että miesten rooli ihmisyhteisöissä on ollut aina laumastaan kauemmas liikkuva metsästäjä, ja naisen taas enemmänkin senhetkiseen kotileiriin keskittynyt, lähiympäristöä ehkä keräilemällä tutkiva lauman hoitaja. Miesten kannalta on ollut olennaista unohtaa missä on käärmeitä tai miten kovaa sattuu kun sellainen puree, ettei hän ala pelkäämään vahingoittumista, tai tiettyjä alueita jotka kuitenkin voivat olla otollisia metsästykseen. Naisten kannalta olennaista muistaa missä on käärmeitä, että niitä välttelisi ja osaisi varoa lastenkin kanssa liikkuessa, ja miten esimerkiksi prosessoidaan mitäkin kasviravintoa syötäväksi. Kirjassa nostettiin kuulemma esille monta muutakin ajattelun ja toiminnan eroavaisuutta, joita vastaikkaisessa sukupuolessa on hankala ymmärtää, ja jotka selvittävät miehiin ja naisiin liitettyjä ominaisuuksia aika paljon.

Haluan mainita, että ensiksikin, aihe kiinnostaa minua todella paljon, mutta ennen kaikkea toiseksi; minusta on äärettömän helpottavaa ajatella, ettei minun tarvitse lukea kirjaa voidakseni ymmärtää elämänkumppanini ajatuksia edes orastavalla tavalla. Hahaa, heterot. Pääsemme helpommalla, edes jollakin saralla. Mutta vakavasti puhuttuna, todistettavissa olevat ajattelun ja toiminnan erot ainakin mahdollisesti selittävät myös sen, miksi esimerkiksi homojen ja lesbojen parisuhteet poikkeavat toisistaan niin radikaalisti. Pitää laittaa tämäkin kirja lukulistalle, johon perehdyn kunhan voin hyvällä omallatunnolla lukea jotain muuta kuin opiskelu- tai opinnäytetyömateriaalia. Heteroystävilleni suosittelen kirjaa välittömästi. Se on kuulemma paitsi erittäin hauska, myös oikeasti antaa keinoja ymmärtää ja huomioida kumppaninsa ajattelumaailmaa. Ehkä se ei vähennä ajoittain hankalasti ymmärrettävästä käytöksestä koituvaa ärtymystä, mutta auttaa suhtautumaan siihen terveemmin.

Vaivaannuttava aloitus.

Joskus on ihan pakko aloittaa uusi blogi päästäkseen aiemman painotaakasta. Vaikka siinä ei olekaan mitään hävettävää mitä on joskus ajatellut, niin olen tullut siihen päätelmään että tyhjällä pöydällä on kivempi askarrella uutta kuin jo valmiiksi kukkuraisella.

Lyhyt esittely. Neiti Kissanvilla on 30-vuotias, lesbiaanisessa parisuhteessa elävä, pelialalle töihin halajava, kissoja näköjään keräilevä toistaiseksi asiakaspalvelutyössä työskentelevä ikuisuusopiskelija. Olen sellainen tyttö, jolla on vilkas ja luova mieli ja laiskat kädet - ja aikuisiällä karttunut realiteetintaju, jonka takia epäonnistuneita askarteluprojekteja ei todennäköisesti tule juurikaan näkemään. Toivottavasti.

Kirjoitan varmaan sekalaisia mietteitä ja havaintoja, mutta se mistä Kissan Villassa yleensä teen äärellä (käytän nyt seuraavaa termiä varsin väljästi) kohistaan, on (vokaali)musiikista, elokuvista, sarjakuvista, kissoista, tekemästäni taiteesta sekä toisesta neiti Kissanvillasta sekä hänen kiinnostuksenkohteistaan (kirjoista) sekä taiteesta. Ajattelin, että tekisin teemablogin, koska se helpottaa aiheiden keksimistä, mutta olen kiinnostunut niin monista asioista etten voi vain päättää mihin teemaan asettuisin. Enkä muutenkaan oikein haluaisi sitoutua kirjoittamaan vain yhdestä asiasta. Sitoutuminen yleensä pelottaa minut takaisin päivittämättömyyden suonsilmäkkeeseen, ja sitä emme (todennäköisesti) halua.


Lopetan ensimmäisen bloggauksen kiusaantuneesti yskähtäen lähinnä siirtymällä takavasemmalla ja jättämällä lukijat selviytymään omilleen. Nähdään pian!